Kainkoira

 

KENELLE KAINKOIRA SOPII?

Rotu sopii aktiiviselle ja huumorintajuiselle ihmiselle. Kai vaatii paljon liikuntaa ja onkin erinomainen kumppani ulkoilmaihmiselle. Kai soveltuu myös muihin harrastuksiin, jos tarkoituksena ei ole kisakentät vaan hauska yhteinen harrastus koiran kanssa. Muiden japanilaisten rotujen tapaan kailla ei ole paljoa miellyttämisenhalua, joten kouluttaminen voi ajoittain olla haastavaa.

 

HISTORIA JA KÄYTTÖTARKOITUS

Kai tunnetaan myös nimellä tiikerikoira ja se vakiintui omaksi rodukseen vuoriston ympäröimällä Kain alueella Yamanashin piirikunnassa. Kotimaassaan Japanissa
kai oli alkujaan metsästävä perhekoira. Rotua käytettiin pääasiassa villisian ja kauriin metsästykseen ja niiden voimakkaan laumavietin uskotaan vaikuttaneen rodun säilymiseen puhtaana. Nykyisin rotu toimii lähinnä seurakoirana. Rotu julistettiin kansallisaarteeksi vuonna 1934.
Ensimmäinen kainkoira tuotiin Suomeen vuonna 2009 Yhdysvalloista.

 ULKONÄKÖ

​Kooltaan kai on keskikokoinen, ollen suurempi kuin shiba, mutta pienempi kuin muut shikat (hokkaido, kishu ja shikoku). Urosten säkäkorkeus on 50cm ja narttujen 45cm, sallittu poikkeama on ± 3cm. Muista japanilaisista roduista kain erottaa sen brindle väritys eli jokaisella yksilöllä tulisi olla raidoitusta. Rodulla on kolme hyväksyttyä väriä; aka-tora, chu-tora ja kuro-tora, joista aka-tora on harvinaisin. Kailla esiintyy myös resessiivinen geeni, joten silloin tällöin voi myös syntyä kerman värisiä yksilöitä. Häntä on tiiviisti kiertyvä (maki-o) tai sirppimäisellä (sashi-o) kaarella selän päällä. Korvat ovat kolmionmuotoiset, pystyt ja hieman eteenpäin kallistuneet. Kailla on kaksinkertainen turkki: peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva on tiheää ja pehmeää. Kielessä tulee olla sini-mustia läikkiä, mutta sen ei kuitenkaan kuulu olla kokonaan sininen.

LUONNE
Kai on älykäs, voimakas, itsenäinen (myös kissamaiseksi sanottu) ja valpas koira, jolla on vahva metsästysvietti. Kait ovat myös tunnettuja uskollisuudestaan ja niitä usein sanotaan yhden ihmisen koiraksi. Muiden japanilaisten rotujen tapaan kait ovat tunnettuja siisteydestään ja oppivat sisäsiistiksi hyvin nopeasti. Luonteeltaan kait ovat voimakkaita, oman arvon tuntevia ja valppaita. Vieraita kohtaan kait suhtautuvat varauksellisesti. Kai tarvitsee kunnon sosiaalistamisen pentuna ja sitä on hyvä jatkaa myös koiran aikuisiälle asti.

TERVEYS
Rodun harvinaisuudestaan johtuen rodun terveydentilasta on vielä vähän tietoa, mutta rodussa on esiintynyt tähän mennessä kivesvikaisuutta, lonkkadysplasiaa, polven luksaatio ja ristiside ongelmia, akillesjänteen luksaatioita, neurologisia oireita, megaesophagus eli ruokatorven laajentuma, hammaskiilteen puutoksia, sydänongelmia (kammioväliseinämäreikä , eri asteisia sivuääniä ja keuhkovaltimoauhtaumia) ja silmäsairauksia (glaukoomaa, PRA:ta , endoteliaalinen sarveiskalvon dystrofia, PPM iris-iris ja puuttellinen kyynelkanavan aukko). Lisäksi rodulla esiintyy jonkin verran niin kausi- kuin ruoka-aineallergioita. Suomessa on tutkittu lähes kaikki tuontikoirat ja osa täällä syntyneistä. Tutkittujen koirien perusteella kaille on yleistä matala lonkkamaljaisuus.

Teksti suomen Nihonken ry